Vihdoinkin oma blogi

Nyt täytyy ensimmäisenä lisätä titteleihin blogaaja. Sehän on varsin muodikasta nykyään.

Wikipedia tietää: Blogi (eng. blog, sanasta weblog) on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi henkilö tuottaa sisältöä enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit, videot, diat tai muu sisältö ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogin kirjoittaja on bloggaribloggaaja tai blogisti.

Minua on pyydetty jo pitkään pitämään blogia. Mun juttuja on kuulemma kiva lukea Facebookista. Mutta totuus on se, että vaikka pyydettiin ruokablogia (johtuen ruoanlaiton yhteydessä tulleista sattumista), saatte jotain muuta. Saatte blogin, joka yhdistää työn ja vapaa-ajan, markkinointimaailman jargonin ja palveluiden tuottajat ympärilläni. Sillä jos näitä juttuja joku lukee, hän oppii myös jotain minusta, kemiläisistä ja ihmisistä yleensäkin.

Blogaaja. Se on hieno sana. Tässä on minun lupaus aloittamisesta ja sinä voisit kertoa kommenteissa, mistä haluaisit lukea. Sovitaanko näin?

Saanko puhua suoraan?

Tämä teksti on julkaistu Lounais-Lapissa keväällä 2017.

Saanko puhua suoraan?
Näin aloitti ystäväni viime viikolla valitusten tulvan, jossa arvosteltiin kemiläisten yrittäjien palvelukykyä, LumiLinnaa etsivien ja päättömästi pyörivien turistien laumoja sekä yleisesti palveluiden häviämistä paikkakunnalta. Huomasin jälleen kerran keskustelevani muutosvastarintaisen ihmisen kanssa.
Tilanne on vanha, mutta silti kehityksen juna menee nyt niin lujaa, että se tuntuu uudelta. Matkailuun on investoitu ja suurin osa ihmisistä toivoo aivan vilpittömästi satsausten tuovan alueelle lisää työpaikkoja eli maksukykyisiä kuntalaisia. Palveluja on kiva olla, mutta jos niitä ei käytetä, ne häipyvät. Se on fakta. Ja sitten ne yrittäjät.. Heillähän on aikaa ja rahaa tehdä mitä vain. Eikö olekin?
Sanot, että kannatat aina paikallista. Tarkoittaako se sitä, että painat Facebookisssa tykkään vai että valitset paikallisen yrittäjän, kun ostat jotain? Kaikki asiakkaat eivät toimi niin kuin väittävät toimivansa. Se, että käyttää vain paikallisia palveluita, on helpommin sanottu kuin tehty. Vai oletko sitä mieltä, että perinteinen kauppa tekee vielä vastaiskun ja sähköinen kauppa kutistuu tulevaisuudessa? Odotat sitä hetkeä? Perinteiseltä kaupalta odotetaan enemmän, mutta se mitä se tulevaisuudessa on, löytyy varmaan jostain sieltä kemiläisten ja matkailijoiden tarpeiden välimaastosta.
Älä nyt käsitä väärin. En väheksy kenenkään taitoja tai tietoja. Muutokset tuntuvat monesti äkkinäisiltä, vaikka mikään ei muutu yhdessä yössä. Kaikesta nilittäminen jää päälle, eikä metsää nähdä puilta. Hyviä ideoita syntyy, mutta hyvien ideoiden lisäksi tarvitaan rahaa Kemin ulkopuolelta. Matkailijoita ja kemiläisiä – molempia tarvitaan.
Kun jotain outoa, tai tässä tapauksessa odottamatonta, tapahtuu, on järkevää kuvitella vihollisen tai villipedon lähestyvän – ei kannatta ajatella positiivisesti. Tämä primitiivireaktio on meissä edelleen, kun kuulemme jostakin uudesta ja tuntemattomasta, mietimme ensin kaikki sen sisältämät uhat ja riskit. Esimerkiksi näemme Kemissä päämäärättömästi pyörivän turistin. Sehän saattaa viedä meistä negatiivista kuvaa ulkomaille. Bingo! Nyt näen sinussa kotiseuturakkautta. Todellakin kannattaa olla ylpeä omistaan ja omasta kaupungistaan. Mutta miksi itse puhut siitä niin paljon pahaa?
Muutosvastarinta on psykologinen termi, joka selittää ihmisen käyttäytymistä muutostilanteissa. Käsite tarkoittaa, että ihmiselle on ominaista pitää kiinni syvään juurtuneista vanhoista tavoista, asenteista ja käsityksistä. Me peilaamme aina asioita itseemme, mutta unohdamme, että kaikki ei ole valmista heti tässä nyt vaan ne meidän omat asenteet näkyvät muutostilanteissa. Kemistä on tulossa matkailukaupunki ja se muutos tulee nyt silmillemme hyvin nopeasti. Samaan aikaan kaupanalan taistelu asiakkaista tyhjentää keskustan liikekiinteistöjä. Me ajattelemme, että matkailija haluaa istua kahviloissa ja shoppailla. Itse asiassa me haluamme tehdä niin, mutta Kemiin tulevat matkailijat haluavat elämyksiä, rauhaa ja ihailla puhdasta luontoa. Mikä pettymys. Se, mitä meillä jo on, saattaa riittää. Se vain täytyisi tuoda esille uudella tavalla. Vaikka sitten yönä lasikattoisessa mökissä.
Muutosvastarintaa ei ole se, että vastustaa tyhmiä tai huonoja uudistuksia. Se on kriittistä ja järkevää toimintaa. Sitä on helppo perustella. Muutosvastarinta ei myöskään tarkoita marisemista ja jupinaa. Se on kansallinen elämänasenne. Uudistuminen vaatii vaivannäköä ja opettelua, sillä muutos ei tapahdu vanhoilla rutiineilla, ajatuksilla tai asenteilla. Pitää opiskella, kehittää uusia käytäntöjä, taitoja ja suhtautua asioihin avoimin sydämin. Tätä me kaikki opettelemme. Vielä pitkään.
Mutta muutoksia ei voi tehdä ilman, että mikään muuttuu ja helpointa muutos on aloittaa itsestään. Jos et koskaan käy katsomassa itse, kokeile tai osallistu (ja nyt en puhu sosiaalisen median kanavista), miten voit tietää, että asiat ovat huonosti? Kritiikkiinkin voi kätkeytyä idean siemen, mutta negatiivisuudessa mässäily sulkee niiltä ovia.
Mutta, jos muutosvastarintaa ei olisi ollenkaan, silloinhan emme välittäisi. Ja, jos saan sanoa suoraan, minusta sinä ystäväni välität ja paljon. Tunnusta rakkautesi, ole ylpeä ja ota uudet jutut mahdollisuutena. Me tehdään tästä vielä vahva kaupunki – yhdessä!